Palautetta YLE:lle HD-hommasta…

Laitoin vittumaisena jätkänä palautetta YLE:lle siitä kun lätkä ei näy hoodeenä mut joku “EPO-sivakointi” näkyy.

Hei, nyt tarkkana siellä ja priorisoikaa lätkämatsit HD:na jookosta kookosta?

Se on vaan niin maan perusteellisen paljon parempi kuva ja just kiekkoon nopeana lajina paras mahdollinen vaihtoehto. Vai mikä tää ajatus täällä taustalla on ollut että hiihdot näytetään HD:nä ja lätkät SD:nä?

Vaikkette näihin palautteisiin henkilökohtaisesti vastaa niin vaikka jossain lätkästudion spiikissä voisi ystävällinen ja informatiivinen studioisäntämme “Nahka Tapsa” kertoa sen todellisen syyn meille kaikille.

Hiihdossa riittää ku näkee kellon (ja sit tiedotustilaisuudessa KP Käryn ja Paavo M Petoksen naamat)…

Kiitos tähänastisesta tarjonnasta. Laadukasta ja hyvää tuotantoa taas kautta linjan. Erityismaininta tuosta HD-kuvasta johon hankin itsekin laitteen ihan näitä olympialaisia varten.

“OTA VÄHE ANABOLOSIA RETEOITA MJOOTAH?!?”

Kausi käyntiin odottelemalla

Sonera – Zoom 14 – 2

Olin toimitsijana, koska olin kipeänä. Todella VÄKEVÄ ja tehokas peli Soneralta. Täydellistä hallintaa alusta loppuun asti. Peli oli ensimmäisen erän jälkeen jo 9-0 ja käytännössä taputeltu. Zoomin jätkät käyttäytyivät huomattavasti paremmin kuin asan vuosi sitten. Tällä kertaa heillä oli tosin mukanaan kaksi lempinäyttelijääni, Petteri Summanen ja Jukka Rasila. Kiinnitinkin erityishuomioita kavereiden luisteluun ja pelaamiseen kun kerran mahdollisuus oli oikein tarkkailla. Molemmat pysyvät ihan hyvin luistimilla ja mailakin pysyy joten kuten käsissä. Laukaus ei ole mikään erikoinen ja kiekoton pelaaminen on lähes olematonta. Seisoskellaan siellä “siniviivan nurkassa” ja odotellaan että joku toisi kiekon lapaan. Noh, ei tässä ammattilaisia olla itsekään, mutta paninpa vaan merkille.

Tosiaan, Soneralla oli paria kovaa jätkää (meikäläinen ml) lukuunottamatta melkein paras mahdollinen kokoonpano. Ja tulostaulu kertoo kaiken oleellisen siitä. Toivottavasti olisin tervehtynyt jo tasan viikon kuluttua pelattavaan HC Raja – Sonera -matsiin. Eilenkin olisi tehnyt huomattavasti enemmän mieli olla jäällä eikä kylmässä toimitsemassa. Autoinpa kuitenkin joukkuetta sen minkä pystyin.

Lupasin tosiaan etten mene urheilemaan ennenkuin olen täysin terve. Vituikshan tää menee koko alkukausi, mutta ei auta pelleillä näiden asioiden kanssa. Pidensin jo sairasaikaa “fiksusti” pelaamalla viime lauantaina edes sen yhden ottelun…

Noh, huomenna on onneksi lääkäriaika ja sieltä varmaan selviää jo jotain. Eiköhän tämä lääkehoitoa vaadi taas kun nenä ei meinaa aueta millään. Siihen päälle armoton niskajumitus ja ajoittaiset huimaukset + näköhäiriöt niin alkaa olla soppa selvitettävänä. Koitin eilen höyryhengittelyä ja nenäkannua, tuloksetta. Ei auttanut kumpikaan mitään. Edelleen painetta nenäonteloissa ja tuhtia limaa tulee sekä kurkusta että nenästä silloin kuin nyt sattuu tulemaan. Pieninä erinä ja vähän kerrallaan, ettei vaan pääse loppumaan

Onneksi edes jossain rintamalla pääsee kiekkoilemaan, nimittäin EASHL Finnish Cup pörähti käyntiin ja tänään olisi ensimmäiset 2 ottelua edessä. Loistavaa! Käykää vilkaisemassa saittia: http://www.fhr.fi/eashlfinnishcup

Huomenna täytyy käydä taas Nordiksen lauteilla katsomassa miten HIFK pärjää pikku hiljaa konettaan käynnistelevälle Kärpille. Uskoisin että voitto irtoaa, mutta lukemista en osaa sanoa yhtään mitään. Eiköhän sieltä taas jotkut murskajaiset saada aikaan.

Chiliprojekti käyntiin

Tämän sivun tarkoitus on tällä hetkellä vaan näyttää missä mennään. Kirjoitan sitten isommin lajikkeista, laitteista ja kaikesta mahdollisesta kun olen päässyt vähän eteenpäin. Tällä kertaa siis vaan projektikuvia.

Kaikenlaista

Eli kovasti on ollut taas puuhaa ja häsää tässä ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittämään. Olen kuitenkin hoitanut urheilut kunnialla ja ehtinyt taas kaikenlaista. Perjantainahan tosiaan pelattiin HC Rajan kanssa tiukka jatkosarjavääntö Paloheinässä. Rajan raportti ottelusta tässä. Melko puolueettomasti pojat siinä kirjoittelee.

HC Raja – Sonera 3 – 4

0+0 (0 pim)

Itsellä oli hyvä tilanne kasvattaa maalisaldoa jälleen kerran. Tasan samaan maaliin vielä mihin syntyi kauden avausosuma. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään tällä kertaa vaan hieno ohjaukseni ensimmäisessä vaihdossa kilahti tolppaan. Myöhemmin olikin sitten vähän hiljaisempaa. Voitettiin ottelu kuitenkin, kuten tapoihin kuuluu (11. voitto putkeen). Merkillepantavaa ottelussa oli lisäksi se ettei tällä kertaa otteluun päässyt valitettavasti paikalle yhtään varsinaisia tähtipelaajiamme. Oli siis hyvä päivä nostaa uusia kavereita tuohon kastiin. Harmi että oma kunto oli ihan kateissa jostain syystä koko viime viikon.

Lisäksi erityismainintana täytyy todeta tästä ottelusta vastustaja #7:n ihmeellinen tempaus ottelun loppuvaiheilla. Tätä faktaa ei tosin tiedä kukaan muu tässä maailmassa kuin minä ja tuo #7, koska peli oli jo muualla; Pelasin ottelun loppupuolella pakkina muutaman vaihdon ja olin siinä omalla kenttäpuoliskolla “pitämässä kyttää”, kun peli pyöri vastustajan päädyssä. Tämä kyttääjä ei kuitenkaan saanut kiekkoa missään vaiheessa ja ilmeisesti turhautui siihen että vielä on yks perskärpänenkin kokoajan iholla. En tiedä katsoiko hän sopivan hetken ettei tuomarit näe vai mitä, mutta yhtäkkiä tuli vain päin ja veti suoraan kyynärpäällä meikäläistä leukaan. Vähän siinä näkyi tähtiä silmissä ja koitin asiallisesti kysyä että “oliko hänen aamupuuroonsa lurittamani virtsa jotenkin virheellistä tai huonolaatuista?” sekä muistin kiittää eväsleivistä.

Paremman vastauksen olisin saanut hallin pihalla yksinään pakkasessa nököttävältä lumikolalta. Vastustajan “mies” vaan mutisi jotain, jota en joko kuullut tai tärskyn ansiosta ymmärtänyt. Kiitos kuitenkin vuorokauden päänsärystä. Ens kerralla pyydät kyllä luvan ensin ja tuot ainakin kukkia.

Mini-Kallio ja HIFK – Blues

Lauantaipäivä käynnistettiin Stadi HC:n #3:n kanssa mini-Kallionkierroksella. Käytiin Kallion Seurahuoneella 2,50e tuopeilla ja Hakaniemen Chicosissa burgerilla. Lista oli vaihtunut, hinnat nousseet ja burgerit pienentyneet. Pah. Noh. Nälkä lähti kuitenkin ja kammettiin takaisin Seurahuoneelle. Siitä sitten asiallisesti HIFK:n kotipeliin Bluesia vastaan ja helvetin hyvään tunnelmaan. Hallissa oli väkeä oikein urakalla ja HIFK esitti myös parastaan. Harmi ettei näin myöhäiset onnistumiset enää sarjasijoitusta paranna. Mutta näillä näytöillä ja nousujohteisilla peliesityksillä ei tule olemaan Playoffeissa mitään hätää.

Shootout

Lauantai-ilta jatkui hallilta suoraan kotia kohti. Matkalle tosin mahtuu väkisinkin erään tuttavan BIljardisali. Paikalta löytyy myös pokeripöydät ja lounge. Lisäksi Guinnessia hanasta. Saattaa olla että täällä voisi käydä useamminkin. Tsekatkaa ihmeessä jos satutte seudulle. Saunatilatkin löytyy… Täällä voisi itseasiassa järjestää helpostikin jonkin lätkäjengin saunaillan.

Ajattelin KKK:n porukkaa huokutella tuonne nyt keväällä ja Stadi HC:n kanssa viimeistään alkusyksystä. Ensin mainittu tosin ei ole kovinkaan yhteisöllinen porukka, kun taas jälkimmäistä saa kammeta välillä rautakangella toisistaan irti – Jotkut jengit vaan ovat luonteeltaan kuntoilupaikkoja ja jotkut taas yhtä suurta (ja hyvää) perhettä.

Sunnuntai menikin siten hyvin rauhallisissa merkeissä kotona lepuutellen. Sunnuntailta ei itseasiassa ole mitään erityismainintaa, paitsi illalla pelattu Stadi HC:n ja Iltalehden välinen kiekko-ottelu.

Iltalehti  – Stadi HC 4 – 4

0+0 (0 pim)

Läsnä mutten paikalla. Tai ainakin 2 erää meni ihan varjojen mailla. Jo ennestään tosi heikko luistelufiilis (joka oli siis ollut koko viikon punttina jaloissa) ei kyllä parantunut yhtään lauantaina nautittujen alkoholiannosten myötä. Välillä pystyi pelaamaankin, mutta mistään varsinaisesta luistelusta  ei ollut tietoakaan. Suuta kuivasi koko ajan kuin korkkimattoa saharan hiekalla ja hengästyminen oli vähintään jatkuvaa. Jalat eivät toimineet yhtään ja kuin ihmeen kaupalla sain parissa tilanteessa toimitettua kiekkoa omillekin.

Kaivoimme, revimme, raastoimme tasurin kuitenkin. Kovasti puhallettiin jäähyjä puolin ja toisin ja peli oli muutenkin tosi rikkonaista. Meillä oli vissiin puolet joukkueesta krapulassa joten ihan hyvä “torjuntavoitto” sieltä Barona Areenalta lopulta saatiin.

Hauska yksityiskohta ottelusta oli, kun Iltalehden #13 taklasi ottelun alkupuolella meikäläisen kunnon ilmalentoon; Etenin kiekon kanssa keskialueelta määrätietoisesti kohti vastustajan maalia. Juuri kun olin heittämässä kynät sivulle vastustajan pakin kohdalla niin hän ei luistellutkaan samaan suuntaan, vaan torppasi vastapalloon meikäläistä. Onneksi kuitenkin niin pehmeästi että vaan “pyörähdin” siitä lonkan yli ja laskeuduin tasaisesti. Vastustaja oli täysin eri mieltä tuomareiden kanssa 2min tuomiosta ja päätti valittaa siitä kova-äänisesti vielä jäähypenkiltä. Vasta 10min lisäjäähyn jälkeen hän hiljeni ja oli ilmeisesti tyytyväinen. Tuomareiden olisi kannattanut antaa heti se 2+10 eikä suotta pelleillä kyltymättömän jäähymiehen kustannuksella

Henkilökohtaisesti kolmannessa erässä tapahtui jokin kummallinen “aukeaminen”. Koko viikon kestänyt voimaton ja löysä luistelukunto löytyi kuin salamaniskusta. En tiedä mikä mieheen meni mutta yhtäkkiä vaan alkoi kulkea. Suuta ei enää kuivannut niin helvetisti, jalat eivät väsyneet kolmesta potkusta ja henki kulki kuin japanialainen luotijuna. Ottelu kuitenkin ehti loppua kesken, mutta fiilis jäi päälle…

Paluu arkeen

Läksin Baronalta siinä 22:00 jälkeen ajelemaan kotiinpäin. Löysin itseni tosin jo 6:45 uudestaan Baronalta ja KKK:n aamujäiltä. Eilisen hyvä ja irtonainen fiilis oli läsnä heti aamusta. Vaikken ehtinyt paljoa nukkumaankaan niin kunto oli edelliseen viikkoon verrattuna kuin eri planeetalta. Täytyy tosin myöntää että kotona käydessä tuli hatarien unien lisäksi vedettyä paketillinen sitä Wilhelmiä. Nyt on kyllä jo niin väkevät todisteet sen aineen tehokkuudesta ja välittömistä vaikutuksista kiekkoilukuntoon ettei niitä pysty kiistämään.

Pari hienoa syöttöä, muutama nätti maalipaikkakin ja raikasta irtonaista luistelua koko aamun. Hyvät fiilikset jäi ja täytyy katsoa millainen luistelukunto tänään on, kun menen illalla Viikinkien vuorolle Konalaan höntsäilemään. Pienessä kaukalossa saa huono luistelija vähän anteeksi, mutta hyvää luistelijaa se palkitsee entisestään.

Tälle viikolle mahtuu vielä 3 matsia ja yhdet treenit, joten nyt on parasta olla iskussa. Huomenna pääsee vetämään löysät verryttelyt kotosalla ja lepäilemään. Torstaina on Pirkkolassa Soneran viimeinen jatkosarjapeli Blue 1:n kanssa. Perjantaina lupasin mennä KKK:n avuksi Keravalle pelaamaan AS Teamia vastaan. Lauantaina Stadi HC kohtaa kotihallissaan IHK Gringot ja viikon kruunaa Stadi HC:n normaalit treenit Malmilla.

Palataan näihin sitä mukaa kun saan suoritteita kasaan ko. tapahtumista. Pitäis perkele sykemittariin hakea uusi lähetinvyö kun edellinen on hävinnyt. En ole taas aikoihin kerännyt Polarilla dataa mistään. Ei oikein huvita kuntofillariakaan pahemmin polkea kun ei ole syketietoa – Vittu mitä pelleilyä

Let’s play hockey!

Tjoo. Kävin sitten perjantaina KKK:n aamujäillä. Tunnelma oli aavistuksen verran laimeampi kuin viime viikolla. Sain sovittua kaikki ilkeilyni ja itseasiassa enhän mä siellä aiheuttanut harmaita hiuksia juuri muille kuin itselleni, kuten #5 totesi heti hallin pihalla.

Noh, eipä siinä. Aamujäillä on erittäin runsas osanotto. Muutenkin perjantai-aamut ovat olleet viimeaikoina erittäin suosittuja. Väkimäärän rajoittaminen 20 osallistujaan on ihan pakollista ja samalla ilmoittautumisjärjestelmä astuu arvoonsa. Toivottavasti porukka vaan käyttää tuota niinkuin asiaan kuuluu. Tekstiviestilläkin voi ilmoittautua… Ei tää oo nii vaikeet’ hei.

No joo. Tosiaan, tuli käytyä lauantaiaamuna Puhoksessa One1More Sportsilla ostoksillakin.  Mukaan tarttui pari TPS:n komposiittilapaa mallia Nash, eli vastaava kuin CCM:n 19, tai 5 pyöreällä kärjellä, ihan kuinka vaan. Lisäksi vieressä näkyvät TPS:n hanskat, jotka tulivat varahanskoiksi. Täytyy viedä korjattavaksi nuo “ykköshanskat”. Teippiä, erkkaa ja vielä Puhoksen InterSportista otin kyytiin Montrealin Nitro -irtovarren.

Pikaisesti kotosalla uusi lapa uuteen varteen ja suunta kohti Helsingin Jäähallia. Oli melko tapahtumarikas ottelu ja siitä oli hyvä jatkaa Hernesaareen omaan peliin.

Stadi HC – HC Gallia  3 – 2

1+0 (0 pim)

Tjoop. Melko tasainen matsi. Itsellä kulki luistelu melko hyvin ja aika kevyellä jalalla sai laittaa menemään. Kauden kolmas maalikin näki päivänvalon kun pääsin Antin loistavasta syötöstä siipaisemaan suoraan maalin edestä alanurkaan. Vastustaja oli vaan helvetisti myöhässä ja sain ihan rauhassa tehdä. Loput meidän maalimme teki Sakke, joka onnistui pitkästä aikaa maalinteossa oikein kunnolla. Sakelta paloi vielä ottelun loppuvaiheilla hihat ja tuomari komensi hänet henkilökohtaisella kympillä suihkuun. Asiameininkiä, siis sikäli että Vierumäellä yhteistuumin juopoteltava sakkokassa karttui taas peräti 30e:llä.

Lisäksi pistin Poppamiehelle tilauksen taas menemään, ja tulipa tuossa hankittua uusi puhelinkin. Voitin vihdoin peikkoni tuosta iPhonen kosketusnäytöstä ja nyt olis sellainen tuossa ykkösluurina. Katsotaan nyt pystyykö sen kanssa elämään. Ainakin ihan yhtä huono kamera siinä on kuin E71:ssäkin, mutta meikäläisen kuvaamiset on lähinnä tapahtumien dokumentointia, eikä niinkään taidetta.

Tänään Stadi HC:n normaali jäävuoro Malmilla ja huomenaamulla KKK:n aamujäät.

Sairastupa kutsuu?

Kello 04:12. Ei väsytä… Tai ehkä väsyttäis, mutta on sen verran paha ja kummallinen olo etten pysty nukkumaan. Ihan kuin jonkinlainen krapula muttei oikein mihinkään varsinaisesti satu. Ei särje päätä eikä vatsaa. Olo on ehkä eniten kuumeinen ja hutera. Kuumemittarikaan ei suostu kuitenkaan paljon nousemaan.

Olo alkoi jo päivällä duunipaikalla. En tiedä mikä tuli, mutta iltapäivällä siinä neljän korvilla alkoi vaan tuntua yhtäkkiä olo tosi vetämättömältä ja hieman jopa huippas. Nyt on itseasiassa vähän samanlainen olo. Ajattelin sen johtuvan sokereiden alhaisesta tasosta, ja söinkin pari suklaakeksiä ja join kaakaota. Yritin levätä siinä konttorin sohvalla hetken mutta ei oikein pystynyt olemaan paikallaan. Olo kuitenkin helpotti sen verran että pääsin lähtemään duunista.

Ajelin siinä kotiinpäin ja tarkoitus oli soittaa JJ:lle etten ole tulossa HIFK – Ässät -peliin. Olo parani kuitenkin jostain syystä siedettäväksi siinä ja päätin kuitenkin sitten mennä katsomaan tuota murhenäytelmää. Melko fyysinen ja ajoittain kovaakin kontaktia sisältänyt kohtaaminen ei juurikaan kuitenkaan mitään  mieletöntä kiekkoviihdettä tarjonnut. Ainoa maalikin tuli vasta jatkoajalla ja sekin oikeudettomasti törkeän rikkeen jälkeen.

Yhtä kaikki, pääsin hallilta kotiin ja olo oli suht koht normaali. Ehkä vähän kuumeinen, tai sen oloinen. Muttei kuitenkaan mitään sen ihmeellisempiä tuntemuksia.

Jos kelataan kuitenkin vielä vähän taaksepäin, aina tuonne edellisen postauksen jälkimaininkeihin asti, niin tulihan tosiaan Torstaina käytyä Hasanin aamujäillä. Siellä on vuodessa vauhti kasvanut melkoisesti ja saikin polkea aika lailla että pysyi mukana. Hyvä vaan. Nyt oli ihan eri tavalla haastetta sielläkin. Perjantaina oli KKK:n aamujäät, joissa ei ollut juuri mitään normaalista poikkeavaa. Lauantai meni kotosalla istuskellessa ja telkkarista futista katsellessa.

Sunnuntaina päivä alkoi Enskan “lätkätreeneillä” Helsingin Jäähallilla, jossa oli jälleen kerran viikottaisen Calle Branderin kiekkokoulun aika. Enska pääsi treenaamaan tällä kertaa oikein kunnolla maalintekoa ja varsinaista pelailuakin sen ainaisen luisteluharjoittelun lisäksi. Lopuksi Enska pääsi “huudattamaan” porukan tsemppihuudot treenien päätteeksi keskiympyrään. Hyvä meininki.

Sunnuntaina tuli lisäksi käytyä Hiekkaharjun kentällä vähän kurvailemassa ja luistelemassa poikien kanssa. Ihan hauskaa oli ja hyvin se luistelu alkaa sujua pojiltakin. Illan päätteeksi sitten normaalit Stadi HC:n iltajäät, jossa hieman epätasaiset jaot sotkivat terävimmän fiiliksen. Paineltiin kuitenkin täysillä loppuun asti.

Maanantaiaamu valkeni Paloheinässä 08:00 Nokia PF – KKK -aamusarjaottelulla, jossa olin jälleen kerran miestäydennyksenä KKK:n porukassa. Sarjapeleihin osallistuminen on ollut melko vaisua, joten täydennyksestä ei tälläkään kertaa ollut lukumäärällisesti haittaa. Vastustajia oli kuitenkin se kymmenkunta enemmän. Joskaan ottelu ei kyllä siihen kaatunut. Olen tarpeeksi jo ottanut kantaa KKK:n peliesityksiin tässäkin blogissa joten en lähde niitä nyt sen enempiä ruotimaan. Oma suorituskaan ei ollut ihan paras mahdollinen, joskaan siellä ei kyllä ollut paljon tilaakaan toteuttaa itseään. Vähän on liian kovassa sarjassa tuo KKK nykyisellä taitotasolla. Tahtoa olisi, mutta se ei aina riitä…

Noh, tässä sitä edelleen istutaan. Kello on nyt 4:40 (ei en ole kirjoitellut koko ajan, vaan välillä selaillut nettiä ja voivootellut) ja olo on edelleen vähän hutera. Saa nähdä onko tästä seitsemältä töihinlähtijäksi. Harmi kun ei tule NHL-matsejakaan telkkarista, kun kerrankin olisi hereillä.. Pitänee etsiä joku striimi, sillä pelejä on varmasti käynnissä.

Toivottavasti tässä on lauantaina kunnossa… Palataan.

Asiantuntijoiden kiekko-ottelu tulossa helmikuussa

Tjoo. Tästä pitikin kirjoittaa jo aikapäiviä sitten. Eli ensi kuussa (7.2.2009) järjestetään Valkeakosken legendaarisessa jäähallissa Jatkoajan kirjoittajista (ja lukijoista) koostuvien joukkueiden ystävyysottelu, jossa panoksena on lähinnä mainetta ja kunniaa. Lisäksi olemme keränneet rahaa paitaostosten yhteydessä paikallisille juniorikiekkoilijoille. Tosiaan, tilaisuuteen on teetetty molemmille joukkueille omat paidat. Joukkueilla ovat huoltojoukot ja kokoonpanot olleet valmiina jo muutaman viikon, joten käytännössä tässä odotellaan enää aloituskiekon putoamista.

Hienoa olla mukana tekemässä mukavaa tapahtumaa ja vielä lempiharrastuksensa parissa. Harmi vaan että tapahtuman jälkeisen illanvieton aikaan on Stadi HC:n peli Kontulan Jokereita, eli Kojootteja vastaan. Olin kyllä mukana kauden ensimmäisessä COY-SHC -kohtaamisessa, joten tän voi hyvällä omallatunnolla jättää väliin.

Itse tapahtumasta voi infot lukea tästä ja keskustelu asian ympärillä on tämän linkin takana. Melko ainutlaatuista, sanoisin. Toisaalta, täytyy sanoa etten ole kovinkaan yllättynyt jengin kiinnostuksesta. Jatkoajan Keskustelupalsta kerää kuitenkin yhteen niin valtavan määrän jääkiekon sydänystäviä ympäri Suomea että tuolta varmasti löytyisi kolme-neljäkin joukkuetta…

Tapahtumasta tullaan tekemään juttu Jatkoaikaan ja kuvia tulee varmaan räpsimään useampikin ammattikuvaaja. Tapahtuma tuskin jää ainoaksi lajissaan vaan jo nyt ollaan hehkuteltu vuosittaista perinnetta. Mikäs sen hienompaa. Viedään nyt tämä yksi kuitenkin ensin kunnialla läpi.

Lisää turnausuutisia tulossa pikapuolin virtuaalikiekonkin puolelta. Muutama tuttu kaveri tuolta EA Sportsin NHL -sarjan verkkopelien konkariosastolta ovat kyhäilleet tässä pari viikkoa liigaa suomalaisille Xboxilla NHL 09:ä pelaaville online -joukkueille. Liigalle on jo saitti pystyssä ja joukkueetkin ilmoittautuneet mukaan. Varsinainen pelisysteemi ja läpivienti on vielä hahmotelman tasolla, mutta tarjosin kokemukseni järjestävän tahon käyttöön ja aion tässä lähipäivinä valmistella ja konsultoida konseptin, jolla tuo liiga olisi mielestäni hyvä vetää läpi.

Jonkin verran näistä kiekkohommien organisoinnista kokemusta kuitenkin. Ja siihen kun yhdistetään em. tuttavien kokemus online-verkkopelien -järjestelystä, niin en usko että menee hirveesti pieleen. Tästä on kovat odotukset, koska pelaanhan itsekin HC Jatkoajan joukkueessa (Jatkoaika Leftovers). Meillä on turnauksessa 3 jengiä samasta organisaatiosta ja kovat odotukset. Saa nähdä miten se todellisuus sitten iskee kun sarja pörähtää käyntiin. Suomessa (ja tietysti turnauksessa mukana) on kuitenkin todella kovia porukoita, joita vastaan on tuolla “satunnaisissa” joukkuepeleissä tullut otettua ja annettua

Tänään olisi ohjelmassa mennä Nordikselle viideksi toivottamaan yksi meistä kiekkoblogaajista tervetulleeksi kotiin. Toni “Söde” Söderholm palaa IFK:n peto… öh, kilpipaitaan muutaman kauden paussin jälkeen ja on takuuvarmasti tervetullut mies. Sen lisäksi että Söderholm mahtuu aina “Mun IFK”:hon niin tällä hetkellä on tilanne vieläpä se että erityisesti yhdelle kiekolliselle pakille on tulenpalava tilaus. Ja miksei toisellekin, mutta ei tainnut tarttua se Mäntylän Tuukka, eikä Niskalan Janne matkaan sieltä Frölundasta… Noh. Onhan tässä vielä tammikuuta jäljellä. Söderholmin tuore haastattelu HIFK-TV:ssä: tässä. Viereinen kuva on varastettu internetistä. Ei siis ole minun omaisuutta. Sen enempää tuo paita kuin kuvakaan. Sue me

Lisäksi hieno ele Honkaselta luovuttaa Laakkosen pelinumero takaisin Söderholmille. Toni pelaa siis numerolla #26, joten nyt on aika kaivaa vanhat fanipaidat kaapista ja tulla tänään hallille! Honkanen jatkaa numerolla #62. Hyökkääjät saavat kovat kentät jalkeille joka tapauksessa, mutta puolustuspäässä näkisin mielelläni Joni Haverisen tilalla jonkun muun. Korson Kommando on ollut viimeisissä pelaamissaan otteluissa vähintään pihalla. Ei vaan riitä taso Sm-Liigaan, Mestiskamaa, jos sitäkään.

HIFK:n matsista siirrytään rauhalliseen tahtiin toiseen jäähalliin, nimittäin Hernesaareen, jossa Stadi HC kohtaa tänään Waffen HC:n. WHC:lla on kuulemma ollut vähän ongelmia saada riittävästi pelaajia jalkeille. Saa nähdä millainen kokoonpano heillä tänään on. Meillä on ainakin ihan riittävästi jätkiä ja kotietu joten uskoisin matsin kääntyvän meille, ehkä melko runsainkin lukemin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Keskiviikon kaahailut

Helsingin Sanomat – Sonera 5 – 12

0+1 (0 pim)

Tällä kertaa ei tarvinnu istua jäähylläkään. Pelattiin kolmella sentterillä olin yksi heistä. Jääaikaa tuli melko maltillisesti joten ei oikein ihmeitä ehtinyt tekemään. Lisäksi on vähän pelifiilis hakusessa kun ei ole paljon tämän vuoden puolella jäitä ollut… Tai noh, olihan ne yhdet tuossa sunnuntaina, mutta se jäi vähän hengettömäksi vinoon ja kieroon teroitettujen luistinten vuoksi.

Tänään luistimet olivat kuitenkin iskussa ja terässä. Niinkuin mieskin. Oli vähäisestä jääajasta huolimatta helvetin terävä matsi henkilökohtaisesti. Plussia taisi kertyä 3 tai 4, miinuksia ei ainuttakaan. Pelattiin todella kypsää ja organisoitua joukkuepeliä. Jatkuvia rintamahyökkäyksiä kaikki kaistat täynnä ja pakit tiiviisti perässä mukana. Monta maalia tulikin pakin vedosta viivalta ja siitä suoraan maaliin tai reboundista sisään. Jokatapauksessa pakeilla aika suuri vaikutus päivän tulokseen.

Hesari oli alussa itseasiassa helvetin terävästi liikkeellä. Johtivat ottelua jo 2-0… Tasoiteltiin kuitenkin siihen ekan erän loppuun mennessä ja siitä keinuttiin toisen erän puolivälin tienoille tiukan tasaisesti vuorotellen maaleja tehden. 4-4:stä sitten lähdettiin paukuttelemaan. Hesarin viides maali taisi tulla ottelun viimeisellä minuutilla.

Hyvä, tasainen ja tehokas peli meiltä. Tässä porukassa on ilo pelata. Ja mikä hienointa; Joukkueen kaikki jäsenet ovat Soneralla duunissa (minä ainoana tytäryhtiön palveluksessa, mutta kuitenkin). Yleensä nämä “firmajoukkueet” ovat tavanneet olla muutamista yrityksen työntekijöistä ja sitten heidän tähtikavereistaan kasattuja nippuja. Ei siinä mitään, eihän se kiellettyä ole millään tapaa. On se silti aidompaa olla kaikki Soneran Jääkiekkokerhon jäseniä

Ottelua oli katsomassa myös ystäväni Timo, joka varmaan heittääkin kommentilla kun tämän lukee. Haluaisin lukea sun näkemyksen päivän ottelusta ja lähinnä Soneran pelaamisesta. Itse on kuitenkin hankalampi analysoida kun pitää keskittyä omaan suoritukseen koko ajan.

Kävimme ottelun jälkeen syömässä “Femmassa”, eli Viispennissä. Kerrassaan loistava palvelu, ruoka ja tunnelma. Ehdittiin vielä lounasaikaankin. Voin suositella Taka-Töölössä liikuskeleville tätä ruokapaikkaa. Erinomaista, bravo.

Tosiaan, auto meni kertaheitolla katsastuksesta läpi ja samalla reisulla tuli huollettua luistimet. Olin alunperin viemässä luistimia Puhoksen Intersportiin, mutta sieltä ilmoitettiin välittömästi ettei teroitusta irtoaisi millään ennen keskiviikkoa. Teroitusta odottavien luistinten jono lattialla oli melkoinen. Kaikki haluaa nyt ulkojäille ja se on oikein!

Naapurista löytyi onneksi One1More Sports‘n toimipiste, jossa erittäin ystävällinen ja avulias – Ihan Tommi Turusen näköinen – kaveri auttoi luistinten kanssa. Kävelin myymälään sisään ja heitin; “Moi, hei ehditkö tsekkaamaan näitä mun Tackseja kun en pysynyt oikein eilen pystyssä näillä”. Äijä keskeytti teroituksen ja katseli luistinten teriä valoa vasten. Lisäksi kaiveli jostain sellaiset “muototangot”, joilla varmisti että muotoilu on ennallaan. Totesi vaan että “Joo, nää on teroitettu huonolla koneella tai vanhalla laikalla. Jokatapauksessa vinoon ja kunnolla”. Pientä jonoa oli siinäkin, mutta lupasi tunnin sisään hoitaa luistimet kuntoon. Kävin sitten Itiksessä pyörimässä tunnin ja hain luistimet pois. Erinomaista jälkeä ja loistavaa asiakaspalvelua. Suosittelen lämpimästi.

Katsokaa ihmiset missä luistimenne – tärkeimmät työkalunne jäällä – teroitatte. Ei ainakaan Jumbon Stadiumissa. Jäi niin paska maku siitä firmasta että en käy enää ollenkaan. Älkää menkö tekään. (Voin poistaa Stadiumin 666e lahjakortilla tämän kappaleen blogistani).

Tulihan sitä tosiaan eilen käytyä Lahdessakin. Pelicans oli valovuoden IFK:n edellä ottelun kahdessa ensimmäisessä erässä. Kolmannessa päästiin vähän jyvälle mutta yksi maali ei kyllä riitä mihinkään. Jani Niemisen syyksi maaleja ei voi laskea millään. Janin ansiosta lukemat olivat noinkin inhimilliset. Joukkue oli vaan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Kumpi sitten näistä kahdesta sysipaskasta oli heikompi, Walsh vai Hacker… En tiedä, mutta molempien peliesitykset ovat olleet jo pidemmän aikaa kyllä sellaista höyryävää lietettä että on ihme jossei vähintään toinen näistä vaihda maisemaa vielä tämän kuun aikana.

Pitkä on postaus, enkä edes kirjoittanut joka aiheesta kaikkea mitä olisin ehkä halunnut. IFK:sta olisi paljonkin kerrottavaa, mutta ne ovat usein jo muiden kirjoittamia esim. Jatkoajassa yms… Kohta alkais Bluesin ja Zürichin ratkaiseva ottelu. Bluesilla on melkoinen vuori kiivettävänä. Ensin pitää voittaa itse ottelu ja sen jälkeen vielä rankkarit, koska Zürich voitti edellisen kohtaamisen.

Huomenna olisi sekä HIFK:n että Stadi HC:n pelit. Jos toimin oikein reippaasti ja ripeästi, ehdin nähdä 2 erää HIFK:ta ja vielä kivasti Stadi HC:n peliin Hartwall Arenan jääluolaan… Tässä olis suunnitelma. Saa nähdä miten toteutuu!

Kuvista kiitos Timolle!

Pakkanen ja paluu päiväjärjestykseen

Jees. Kovasti on kulunut aikaa, muttei juuri mitään ole tapahtunut. Etenkään fyysisten suoritteiden puolella. Tapaninpäivänä tosiaan kävin jäillä ja sen jälkeen oli hiljainen jakso. Joulun ja uudenvuoden ajan vaan löhöilin kotosalla ja kierrettiin vähän sukulaisissa. Xboxilla tuli pelailtua kovasti. Tuli juotua ja syötyä hyvin tuo loppuvuosi.

HIFK:n kevätkausikin alkoi tuossa ja otteet näyttävät jo ihan asiallisilta. Joukkue luottaa viimeinkin täysin Niemiseen ja hyvä niin. Tulokset ovat kiistämättömät. Huomenna saattaa olla mahdollista päästä kaverin kyydillä käymään Lahdessa katsomassa Pelicansia. Torstaina on kotiottelu Lukkoa vastaan jossa ollaan takuulla paikalla. Lauantaina olisi mahdollisuus lähteä fanibussilla käymään Porissa. Et kyllähän tässä olis tälle viikolle taas IFK:ta tarjolla. Ja mikäettei, kun peli kulkee.

Sen verran tuli tosiaan löhöttyä vaan ja marinoitua maksaa tuossa että alkoi jo vetää paikkoja jumiin. Selkä- ja hartiakivut vaan yltyivät. Onneksi keksin eilen lähteä ulos reippailemaan ja liikkumaan. Kävin heittämässä melkein 2h lenkin tyttären kanssa. Vaunuja työnnellen ja reippaasti liikkuen helpotti kaikki lihaspinteet ja muutkin turhat murheet. Samalla tuli tsekattua että Hiekkaharjun kentälle pääsee skrinnailemaan ihan vapaasti, tosin ilman kaukaloa – Joka vähän masentaa, kun kaikki ohikudit saa hakea metsästä/pellolta/hiekalta..

Täytyy joku päivä käydä tsekkaamassa legendaarinen Puksun tekojääkaukalo. Jos pääsis vaikka vähän kikkailemaan ja lämimään. Kelit ovat sen verran hyvin kohdallaan nyt!

Alkuillan reippailusta sainkin mukavasti energiaa lähteä illan jäävuorolle Malmille. Kaikki menikin hienosti ja hyvällä fiiliksellä, kunnes astuin jäälle. Käsittämätöntä… Toinen luistin ei pitänyt lainkaan. Kaaduin ensimmäisessä vaihdossa kolme kertaa ja tämän jälkeen koko iltana monta kertaa lisää. Tietenkin yritin täysillä loppuun asti, vaikka toinen luistin ei pitänytkään yhtään. Selvittelin asiaa vaihtoaitiossa ja huomasin että vasemmassa luistimessa oli muotoilu “vedetty vituiksi ja vinoon” eli liukupinnat oli aivan erilaiset molemmissa luistimissa. Käytin luistimet väliviikolla Jumbon Stadiumissa teroitettavana. Sain näköjään muotoilun samaan rahaan…

Täytyy tänään käyttää auto katsastuksessa ja samalla luistimet uudelleen muotoiltavana. Keskiviikkona jatkuu taas jatkosarja ja pitää mennä edustamaan Soneraa Helsingin Sanomia vastaan. Ottelu alkaa (taas) mukavasti 12:30, joten puolet työpäivästä täytyy uhrata hyvälle asialle…

Viikko pulkassa

Vs. 5 – 11

1+1 (0 pim)

Juu, eli HC Gallia isännöi sunnuntai-iltana Hyrylässä harrastekiekko-ottelun. Edellisen kerran olin kohdannut Gallian pojat viime keväänä, kun KKK otti heiltä kuokkaan hallitusti 10 – 2 Kellokosken turnauksessa. Tällä kertaa sointu oli erilainen.

Maalinteon aloitti HC Gallia. Emme olleet alussa ihan terävimmillämme ja aika nopeasti sieltä tulikin sitten kuitti siihen alkuun. Peli lähti kuitenkin rullaamaan ja saatiin siihen muutama maali eteen. Ensimmäinen erä päättyi muistaakseni 1-6 meille. Tasaisen tappavalla tahdilla kirittiin parhaimmillaan johonkin 2-8 -johtoasemaan. Vastustaja jäähyili oikein urakalla ja tuhosi siten käytännössä mahdollisuutensa taistella ottelun voitosta.

Olin jälleen kapteenina ja käytin puheoikeuttani kerran; ottelun alussa kävin kättelemässä seeprat ja kyselin illan linjasta. Herrat raitapaidoissaan ilmoittivat ykskantaan että “sääntöjen mukainen”. Linja oli tiukka mutta reilu ja tasapuolinen. Kaikki vihellettiin. Tuomarit eivät piitanneet vaikka jäähyllä oli jo 2 miestä ennestään. Ihailtavan selkärankaista toimintaa.

Ylivoima ei oikein toiminut. Saatiin pelata pitkiä aikoja viidellä kolmea vastaan mutta HC Gallian aktiivinen puolustuspeli ja hyvä rytmitys alivoimalla pisti meidät vaan juoksemaan. Tähän täytyy tulla parannusta. Tulevaisuudessa ei ole varaa hukata näitä ylivoimia.

Itsekin onnistuin maalinteossa. Mielestäni vielä kohtuullisen helposti. Nousin vasenta laitaa ja puolustajan ahdistelemana en oikein päässyt leikkaamaan maalille. Vedin vaan kaikkien voimien takaa ranteella maalia kohti ja veto meni kuin menikin sisään. Tilanteen jälkeen vastustajan harmistunut 120kg puolustaja tööttäsi vielä päätyseinään, meikäläinen välissä. Onneksi ei sattunut mitään.

Joukkueessa on nyt aloittanut kolme uutta pelaajaa, joista kaikki voidaan lukea vahvistuksiksi. Erittäin hieno juttu että ollaan saatu paikattua viime kauden ykkösketjun menetys. Toivottavasti uudet kaverit viihtyvät joukkueessa ja ovat motivoituneita pellailemaan. Vielä ainakin näyttää todella hyvältä.

Tässä vielä terveiset eräälle joukkuetoverilleni, joka piti tällä kertaa hermonsa hienosti ja sai siitä palkinnoksi varsin mukavat tehot!

Viikko jatkuu normaalisti töiden merkeissä. Huomenna taidan käydä pelaamassa vähän sählyä ja siitä HIFK:n peliin. Luottoa löytyy vielä – Toistaiseksi. Nyt täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta että mietin muutaman kerran että jaksaisko sittenkään mennä peliin ollenkaan… HIFK:n peliesitykset ja joku KalPa… Äh. Katsotaan nyt.

Omat kiekkoilut jatkuu torstai-aamuna ennakkoon varsin kovaksi joukkueeksi kaavailtua Blue1:n porukkaa vastaan. He ovat pelanneet Lemminkäisen kanssa tasan ja retuuttaneet Nokiaa (NPF) 12-1. Soneran ensimmäinen todellinen tulikoe oli viime viikon Lemminkäinen, joka hoitui hienosti. Saa nähdä kuinka käy Blue1:n kanssa.

Itsellä on mennyt vähän syömiset, venyttelyt ja kaikki muu oheistoiminta vähän perseelleen viimeaikoina. En ole ollut otteluissa ihan terävimmilläni enkä oikein tahdo jaksaa painaa loppuun asti. Täytyykin alkaa nyt kiinnittämään erityistä huomiota tankkaamiseen, palautumiseen ja lihashuoltoon.

Eiköhän tää tästä!