Oy Lättysyöttö Ab

Palautetta YLE:lle HD-hommasta…

Laitoin vittumaisena jätkänä palautetta YLE:lle siitä kun lätkä ei näy hoodeenä mut joku “EPO-sivakointi” näkyy.

Hei, nyt tarkkana siellä ja priorisoikaa lätkämatsit HD:na jookosta kookosta?

Se on vaan niin maan perusteellisen paljon parempi kuva ja just kiekkoon nopeana lajina paras mahdollinen vaihtoehto. Vai mikä tää ajatus täällä taustalla on ollut että hiihdot näytetään HD:nä ja lätkät SD:nä?

Vaikkette näihin palautteisiin henkilökohtaisesti vastaa niin vaikka jossain lätkästudion spiikissä voisi ystävällinen ja informatiivinen studioisäntämme “Nahka Tapsa” kertoa sen todellisen syyn meille kaikille.

Hiihdossa riittää ku näkee kellon (ja sit tiedotustilaisuudessa KP Käryn ja Paavo M Petoksen naamat)…

Kiitos tähänastisesta tarjonnasta. Laadukasta ja hyvää tuotantoa taas kautta linjan. Erityismaininta tuosta HD-kuvasta johon hankin itsekin laitteen ihan näitä olympialaisia varten.

“OTA VÄHE ANABOLOSIA RETEOITA MJOOTAH?!?”

Tunne, tahto ja realiteetit

Tavastia Suur+ – Stadi HC    7 – 4

0+0 (0 pim)

Selkeästi kovin vastustaja tällä kaudella tähän mennessä. Eikä lähdetty peruuttelemaan vaikka emme saaneet kuin 10 pelaajaa jalkeille. Ottelu oli alusta alkaen todella tasainen ja hyvä vääntö. Siinä missä meidän maalit syntyivät kahdesta eri kynästä, kaverilta löytyy peräti 6 eri maalintekijää. Ratkaisijoita ei siis meillä ollut ihan tungokseksi asti.

Oma pelini vaelteli siellä paskan ja huonon rajamailla. Kahdella kentällä painettiin ja neljällä puolustajalla. Sen lisäksi että olimme hieman kevyellä pääluvulla liikenteessä, oli vastustajalla parempi taitotaso. Tahdolla ja fiiliksellä pysyimme taistelussa mukana ja vasta viimeisessä erässä ottelu kääntyi vastustajan eduksi. Ottelun aikana fiiliksemme löi jo vähän ylikin, kun pari meidän kaveria ei ollut tyytyväisiä meidän ainoan mukana olleen pelintekijän ratkaisuihin. Nämä ylitunteet purkautuivat sitten valitettavasti meuhkaamisella vaihtoaitiossa omille.

En kovin mielelläni tuohon puuttuisi, mutta tänään kapteenina ja joukkueenjohtajana yritin pelin jälkeen tunteiden tasoituttua tarjota kaikille osapuolille keskustelevampaa ja rakentavampaa otetta. Tilanne oli siinä mielessä vähän “epäreilu” koska kaikki johtui siitä että meille tehtiin enemmän maaleja kuin me pystyimme yhdellä pelinrakentajalla tekemään. Tätä pelinrakentajan roolia olisi pitänyt ehkä miettiä ja teroittaa jo ennen ottelua, joten otan siitä täyden vastuun.

Mutta, kun sanon että meiltä puuttui tänään joukkueesta 5 pelaajaa (joista 4 mahtuu tämän(kin) kauden pistepörssin viiden parhaan joukkoon, ja joista 2 on loistavia pelintekijöitä ja 3 loistavia maalintekijöitä),  niin miksi se on “selittelyä” ja epäolennaista? Minusta se on jumalauta realiteetti. Ja nyt kun sanon että oltais voitettu jos nää olis ollu mukana, niin se ei tietenkään tarkoita sitä että 10 tänään pelannutta on ihan turhia, vaikka se niin tietysti tulkitaan. Jokaista jätkää tarvitaan ja jokaiselle jätkälle löytyy se oma rooli siitä omasta kentällisestä. Näistä pitäisi puhua selkeästi huomattavasti enemmän. Jauhetaan sitä paskaa sitten pelin jälkeen ja saunailloissa.

On ihan hyvä joskus katsoa asioita eri perspektiivistä. Rakentavinta ja antoisinta on yrittää nähdä kokonaisuuksia jotka muodostuvat tässä tapauksessa niistä rakennuspalikoista joita joukkueessamme on. Joka ottelussa pitäisi rakentaa ketjut siten että jokaisessa ketjussa on yksi pelintekijä, jonka kautta peliä pelataan. Lisäksi pakkiparit niin, että toinen on hyökkäävämpi ja toinen taas enemmän “stay-at-home” -tyyppinen varmistava puolustaja.

Stadi HC:ssa on valtava määrä vielä vapauttamatonta peliälyä ja -oivallusta. Pelisysteemin ajoittainen puuttuminen ja ketjujen epätasapainoiset kasaukset johtavat usein siihen että joudumme pelaamaan ns. reaktiopeliä, jossa kukaan ei voi ennakoida mitä kaveri yrittää tehdä ja mistä hän yrittää sinua etsiä. Periaatteessa raa’asti sanottuna kenelläkään ei ole “oikeutta” puuttua kenenkään pelityyliin, koska monesti ei ole edes sovittu mitään. Eli ennenkuin räksytät kaverille ettei hän pelaa niinkuin pitäisi, kerro hänelle miten hänen pitäisi pelata ja varmista että muutkin kentällisen jäsenet kuulevat. Silloin teillä on jo (ehkä se ratkaiseva?) pala pelisysteemiä olemassa ja ainakin teoriassa peli paranee.

Toisaalta se, että tunteet kuohuu, kertoo siitä että jengi oikeasti välittää asioista, joukkueesta, pelistä ja lopputuloksesta. Mun ei ole Stadi HC:ssa koskaan tarvinnut sitä epäillä, eikä tarvitse nytkään. Parhaassa tilanteesa tietysti pystymme suuntaamaan kaiken energian positiivisesti kentälle ja pelaamiseen, jota olemme onnistuneesti harjoittaneet muutamassa voitto-ottelusta pahastakin vastustajasta.

Täytyykin ennen seuraavaa ottelua kopissa ihan väkisin puhua tulevasta koitoksesta ja käydä läpi näitä ketjujen roolituksia ja pelitapaa. Ei siinä varmaan ainakaan mitään menetä. Ketjut tulee rakentaa peliä tekevän sentterin ympärille ja roolittaa huolellisesti. Toivottavasti meillä on tulevaisuudessa koko materiaalimme käytössä.

Täältä tähän, eikä edellä ole sitten kenellekään mitään henkilökohtaista sitten, joten turha alkaa kyräilemään

Vaihtelevan nousujohteista

Tjoop. Paljon on taas vettä virrannut Vantaassa ja kiekkoa on kovasti mahtunut kuluneeseen viikkoon. KilUjen kanssa tosiaan mentiin viime perjantaina. Lauantaina kävin Lappeenrannassa katselemassa HIFK:n loistavaa vierasvoittoa masentuneen apaattisen alistuneesta SaiPasta. Sen verran vahvat sympatiat ovat Lappeenrannan ylpeyttä kohtaan että ostin oikein kaulahuivinkin. Ajattelin ottaa tavaksi ostaa aina vierastuliaisiksi paikallisen kaulahuivin (kaikkialta muualta paitsi triplaleuan hevosenpaska-areenalta ). Ensi tiistaina menen itseasiassa Lahteen katsomaan Pelicans – HIFK -jännärin…

Kävin tiistaina toimitsemassa KKK:n matsia HC Pipoja vastaan. Siitä ei sen erityisempiä mainitsemisia, paitsi että KKK:n (6-5) voiton myötä katkesi yli 30 ottelun tappioputki. Olen TÄYSIN vakuuttunut siitä että voittoja alkaa tulla KKK:llekin. Aivan mieletön ensimmäinen erä kotijoukkueelta; Kurinalaista puolustuspeliä, hyvää liikettä, hyviä syöttöjä ja kellosepäntarkkaa viimeistelyä. Ensimmäisellä erätauolla tapahtui “jotain” ja KKK alkoi ihmeellisesti koohottaa ja menettää otettaan. Vastustaja tuli melkein rinnalle ja melkein ohi… Noh, se siitä. Toivottavasti voittoja tulee heille jatkossakin. Voisin koittaa saada tiukempaa analyysiä poikien avuksi seuraavasta toimitsijakeikasta, joten pysykää KKK:n ukkelit ja akkelit taajuudella.

Keskiviikkona olis ollu aamulla Soneran treenipeli, mutta otin vielä lepoa, jotta tällä kertaa ei iskisi heti paranemisen jälkeen rekyyliä. Torstaina oli illalla Stadi HC:n kotipeli. Vastassa Morrison, jonka kanssa ollaan aina väännetty tiukasti. Olin paikalla joukkueenjohtajan ominaisuudessa ja seurasin sivusta tiukkaa taistoa.

Stadi HC – Morrison     0 – 2

Niin, vierasvoitoksihan se lopulta kääntyi. Muttei todellakaan helposti. Tuomariparissa oli tällä kertaa ihan uusi naama, joku Parkkinen tai Parkkila tai jotain. Ei tosta nimestäkään saa selvää mitä tuossa lukee… Jokatapauksessa kaveri oli kovin virkaintoinen ja antoi meidän #5:lle jo 30sec pelin jälkeen jäähyn koukkaamisesta, vaikka tosiasiassa mies vain luisteli vastustajan ohitse. Jäi muutenkin tämän jätkän viheltelyistä sellainen kuva että pakko puuttua joka asiaan ja viheltää väkisin jotain “kiintiöjäähyjä” (puolin ja toisin) jotta ei olisi “turhaan paikalla”.

Itse ottelu pyöri aika lailla Stadi HC:n puolustuspäädyssä. Mutta näennäisellä hallinnalla ei vastustaja yhtä maalia enempää saanut. Meilläkin oli paikkamme, joskin lukumäärällisesti aina niukat. Vastustajan veskari oli kuitenkin tällä kertaa erittäin hereillä ja piti homman nollissa. Hienosti pelattu.

Muutenkin kohtuullisen siisti peli, yhteensä yhdeksästä kaksiminuuttisesta huolimatta. Laukauksiahan ei näissä harrastesarjan peleissä kukaan varsinaisesti laske, mutta kyllä meidän veskarin torjuntaprosentti varmaan 95 on, noista kahdesta takaiskusta huolimatta. Melko mahdottomia olivat ottaa molemmat, ja kun ei itsekään saatu kotiottelussa edes kuparista rikki niin kyllähän tuo lopputulos on se kaikki mikä tuosta ansaittiin.

Matsin jälkeen kuitenkin kopissa erittäin hyvä ja positiivinen fiilis. Oikea asennoituminen niin tappioihin kuin voittoihinkin pitää ryhmädynamiikan kasassa ja fiiliksen yllä. You win some, you lose some – That’s hockey.

Perjantaina olisi ollut mahdollisuus mennä KKK:n aamujäille. Panostin tosiaan paranemiseen erityistä huolellisuutta ja jätin aamujäät tarkoituksella väliin. Se oli jälkikäeteen ajateltuna fiksu veto, sillä en ollut tänään aamullakaan vielä ihan täydellisessä iskussa kun lähdimme Turkuun pelaamaan kutsuottelua David Krokett ry:n vieraaksi Jatkoaika HC:n porukalla.

David Krokett – Jatkoaika HC     9 – 5

Ystävyys-, hyväntekeväisyys- ja näytösottelun teemalla pelattavaan otteluun oli ilmeisesti kotijoukkueen puolelta ladattu hieman ylimääräisiäkin voittopaineita. Olisin minäkin varmaan parilla puhelinsoitolla saanut Pasi Nurmisen meille maaliin ja Marko Jantusen pitämään iloista hyökkäyspeliä yllä. Tämä ei kuitenkaan liene tarkoitus? Noh, onnittelut voittajalle ja täytyy kyllä todeta että kyllä siellä David Krokettin jäsenlistoilla on aika hyviäkin kiekkomiehiä, etenkin maalivahti voisi pelata vaikka jossain sarjatasollakin…

No juu. Vitut Turusta, tulihan käytyä ja kärvennettyä 1900 kcal. Vähän jäi paska maku, mut toisaalta kyllä vaakakupissa painoi taas mukavien Jatkoaika HC:n herrasmiesten tapaaminen. Tuskin maltan odottaa että päästään kunnolla ottamaan erää keväällä Jatkoaika Winter Classicin merkeissä. Jatkot saattaa tehdä tiukkaa, kun allekirjoittanut on ottanut viinapirulle lähestymiskiellon 1000€ uhkasakon voimalla, mutta ei se siihen kaadu. Ja voitanpahan selvinpäin kaikki pokeriturnaukset ainakin!

Turusta on

muutamia kuviakin. Liitän niitä myöhemmin tähän postaukseen kun saan haalittua niitä kuvaajilta.

Turusta suoraan Helsinkiin ja The Jäähalliin, jossa oli Areenan puolella melko porno meininki. Olimme kuitenkin saapuneet paikalle pelaamaan jääkiekkoa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi sen harjoittamiseen jäi harjoitushallin puoli.

Kurkot – Stadi HC     3 – 6 (0-2, 1-0, 2-4)

Heti ensimmäisenä täytyy todeta hauska yksityiskohta pöytäkirjasta. Siihen on merkitty maalivahtien torjunnat! Hienoa, harvinaista herkkua harrastepeleissä, kiitoksia vaan toimitsijaesimiehelle ja kirjureille. Torjunnat menivät Kurkojen maalivahdille, niitä kertyi yhteensä 36 kpl (11, 12, 13). Meidän Hasekina (aivan mielettömiä torjuntoja!) häärinyt Kentsu torjui 23 kertaa (7, 13, 3).

Vähän meinasi energiatasot päästä valahtamaan tuolta Turusta tullessa. Onneksi meillä oli riittävä miehitys viihdyttävän jääkiekkoelämyksen tarjoamiseen. Paikalla oli ainakin 5(!) Stadi HC:n fania ja kieltämättä kannustus oli loistavaa. Eihän sitä voinut faneja kylmäksi jättää vaan hoidettiin matsi hienosti kotiin. Ihan ei samanlaisella intensiteetillä pystynyt enää itse painamaan kuin Turussa, ja ihan hyväkin niin, koska periaatteessa tämä on vielä toipilasaikaa.

Itse ottelu meni tosiaan ihan meidän käsikirjoituksen mukaisesti. Hallitsimme kenttätapahtumia ja muutamaa vastustajan harppuunahyökkäystä lukuunottamatta luistelu, kiekko ja peli oli meillä. Erityismaininta vielä erittäin siististä ja hyvähenkisestä ottelusta. Kurkot ovat reilua porukkaa ja taitava ryhmä. Ohimennen tuli vähän juteltua siinä, kun tuttujakin sieltä löytyy, niin kertoivat että muutama avainpelaaja oli flunssassa… Itseasiassa niin meiltäkin (parin edelliskauden pistepörssin kärkinimet).

Huomiselta jää tarkoituksella väliin Stadi HC:n iltajäät. Menen sitten maanantaina KKK:n aamujäille. Tähtäin on ensi viikon Sonera-peleissä; Tiistaina kotiottelu Lemminkäistä vastaan ja torstaina henkkoht revanssi (Kumikannun finaali…) Blue1:stä vastaan. Lisäksi ensi viikolla pitäisi nähdä HIFK kolme kertaa ja RuMakin kerran. Kiekkoa mahtuu siis ensi viikkoon(kin) mukavasti.

Nyt näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
(Kuvat: Kiira Hartonen)

Kausi käyntiin odottelemalla

Sonera – Zoom 14 – 2

Olin toimitsijana, koska olin kipeänä. Todella VÄKEVÄ ja tehokas peli Soneralta. Täydellistä hallintaa alusta loppuun asti. Peli oli ensimmäisen erän jälkeen jo 9-0 ja käytännössä taputeltu. Zoomin jätkät käyttäytyivät huomattavasti paremmin kuin asan vuosi sitten. Tällä kertaa heillä oli tosin mukanaan kaksi lempinäyttelijääni, Petteri Summanen ja Jukka Rasila. Kiinnitinkin erityishuomioita kavereiden luisteluun ja pelaamiseen kun kerran mahdollisuus oli oikein tarkkailla. Molemmat pysyvät ihan hyvin luistimilla ja mailakin pysyy joten kuten käsissä. Laukaus ei ole mikään erikoinen ja kiekoton pelaaminen on lähes olematonta. Seisoskellaan siellä “siniviivan nurkassa” ja odotellaan että joku toisi kiekon lapaan. Noh, ei tässä ammattilaisia olla itsekään, mutta paninpa vaan merkille.

Tosiaan, Soneralla oli paria kovaa jätkää (meikäläinen ml) lukuunottamatta melkein paras mahdollinen kokoonpano. Ja tulostaulu kertoo kaiken oleellisen siitä. Toivottavasti olisin tervehtynyt jo tasan viikon kuluttua pelattavaan HC Raja – Sonera -matsiin. Eilenkin olisi tehnyt huomattavasti enemmän mieli olla jäällä eikä kylmässä toimitsemassa. Autoinpa kuitenkin joukkuetta sen minkä pystyin.

Lupasin tosiaan etten mene urheilemaan ennenkuin olen täysin terve. Vituikshan tää menee koko alkukausi, mutta ei auta pelleillä näiden asioiden kanssa. Pidensin jo sairasaikaa “fiksusti” pelaamalla viime lauantaina edes sen yhden ottelun…

Noh, huomenna on onneksi lääkäriaika ja sieltä varmaan selviää jo jotain. Eiköhän tämä lääkehoitoa vaadi taas kun nenä ei meinaa aueta millään. Siihen päälle armoton niskajumitus ja ajoittaiset huimaukset + näköhäiriöt niin alkaa olla soppa selvitettävänä. Koitin eilen höyryhengittelyä ja nenäkannua, tuloksetta. Ei auttanut kumpikaan mitään. Edelleen painetta nenäonteloissa ja tuhtia limaa tulee sekä kurkusta että nenästä silloin kuin nyt sattuu tulemaan. Pieninä erinä ja vähän kerrallaan, ettei vaan pääse loppumaan

Onneksi edes jossain rintamalla pääsee kiekkoilemaan, nimittäin EASHL Finnish Cup pörähti käyntiin ja tänään olisi ensimmäiset 2 ottelua edessä. Loistavaa! Käykää vilkaisemassa saittia: http://www.fhr.fi/eashlfinnishcup

Huomenna täytyy käydä taas Nordiksen lauteilla katsomassa miten HIFK pärjää pikku hiljaa konettaan käynnistelevälle Kärpille. Uskoisin että voitto irtoaa, mutta lukemista en osaa sanoa yhtään mitään. Eiköhän sieltä taas jotkut murskajaiset saada aikaan.

Eräs viikonloppu

Joo, tuli oltua Jatkoaika HC:n kanssa viettämässä lauantaipäivä Salossa. Vielä perjantaina olin sitä mieltä etten lähtisi koko reissuun. Läksin töistäkin puolilta päivin kotiin kun oli pää niin tukossa. Hain vähän Otrivinia nenään apteekista että saisi edes sen auki. Iltaa kohden olo vähän kohentui, muttei mitenkään merkittävästi… En kuitenkaan perunut lähtöä enää illalla, vaan päätin että lähdetään sitten vaikka pää kainalossa.

Aamulla oli kurkku kipeä ja tosi vetämätön olo muutenkin. Kyyti saapui sovitusti ja matka Saloon alkoi. Matkalla kahvit ja normaalit rituaalit. Hallillekin löydettiin ihan suoraan ja oltiin vieläpä melkein ensimmäisiä paikalla.

Ensimmäiseen matsiin lähdettiin optimistisina mutta varsin tietoisina siitä että nyt taitaa tulla vähän kovempi turnaus kuin kaksi aiempaa. Vastustaja teki maalit ja me juoksimme perässä. Itsekin taisin siinä vähän hermostua kun kipeänä yritin vääntää verenmaku suussa. En sitten muita otteluita pelannutkaan. Pari katselin ja viimeisen valmensin. Voitettiin sitten se jumbofinaali meikäläisen opeilla. Ainoa isompi ohje taisi olla että haetaan alhaalta ja mennään rintamana ylös. Hyvin toimi ja siitä sitten kotimatkalle.

Tosiaan, kipeänä silloin ja kipeänä edelleen. Nyt en ajatellut urheilla ennenkuin olen täysin terve. Huomenaamulla olis Soneran kauden avaus Malmilla. Menen toimitsijaksi, kun en pelaamaan pysty. Siinäpä ne tärkeimmät.

Alkusyksyn tunnelmia

Niin… Tässä on tosiaan edellisestä kunnon postauksesta vierähtänyt melko tovi. En varsinaisesti ole ollut edes kiireinen tai mitenkään erityisen inaktiivinenkaan. Syksyn jäätreenejä on takana jo pari kymmentä. Yksi harjoitusottelu Soneran paidassa ja yksi kokonainen turnauskin takana. Sikäli siis kirjoitettavaakin olisi. Chilit ovat kasvaneet kovasti ja olen jatkanut NHL 09:n jälkeen myös NHL 10:n parissa. Loppukesästä hankkimani Saab -merkkinen maisemanvaihtaja on pelannut hienosti, Eveliina on kasvanut kovasti ja HIFK:lla on kausi jyrähtänyt käyntiin.

Paljon olisi siis asiaakin. Ja toisaalta ihan kirjoitushalujakin… Ja vaikkei tätä kukaan muu lue, niin voi itse lukea sitten joskus. Ja vaikkei lukisikaan niin onpahan ainakin joku perintö maailmalle sitten jäljellä. Voivat lesket ja lapset sitten kyynelsilmin selailla. Heh. “Mikä vitun 30-kriisi?”

Ok, mennään asiaan. Kesätreeni meni aivan helvetin hyvin ja nappiin. Vielä vähän enemmän olisi voinut olla aerobista, mutta hyvä näinkin. Paino ei paljoa pudonnut, mutta ei onneksi noussutkaan, joten tässä 91 hujakoilla mennään. Jäillä on siis käyty ja oltu ja painettu niin perkeleesti. Pääasiassa KKK:n aamujäillä ja Stadi HC:n sunnuntai-illoissa iloittelemassa. Luistin kulkee melko mukavasti ja on saanut olla melko terveenäkin, mikä yleensä tietenkin auttaa omalta osaltaa onnistuneiden suoritteiden sarjan luomisessa.

Viime viikolla oli ensimmäinen treenimatsi Soneran kanssa tällä kaudella. Vastassa ei ollut tuuri eikä taito vaan Tieto. Otettiin luulot pois taputtelemalla 1-8 voitto taululle. Itse syöttelin tuossa pelissä vaatimattomat 0+2, mutta ihan mukavasti kuitenkin. Ja tosiaan, täysin epävirallinen treenipeli ilman ajanottoa. Tuomari sentään oli paikalla. Sonera jatkaa ensi kaudella aamusarjassa ja varsinainen kauden avaus onkin tasan viikon kuluttua, kun Sonera kohtaa kotiluolassaan (Malmi 1) Zoomin julkkikset. Heidän kanssaan on pelit välillä äityneet vähän kuumiksikin. Katsotaan mikä on meininki tänä vuonna.

Turnausrintama avattiin viime viikonloppuna Helsingin Hernesaaressa KKK:n organisoiman Kumikannu VII -turnauksen merkeissä. Itse olin Jatkoaika Hockey Club:n (rekisteröity yhdistys muuten nykyään…) kapteenina ja joukkueenjohtajana paikalla. Loistava turnaus koko joukkueelta päättyi jälleen niin katkeran karvaaseen tappioon. Pienimmällä mahdollisella erolla, eli rankkarikisassa häviämällä. Vastustaja oli selkeästi kyllä kovin mahdollinen turnauksen kaikista muista joukkueista. Heillä ei ollut kuin 9 pelaajaa, muttei ainuttakaan heikkoa lenkkiä. Tutunoloinen vastustaja oli HATCH (Helsinki Air Traffic Control Hockey tmv.), eli varmaan 100% Blue1:n pelaajista koottu porukka. Näitä on kyllä kaadettukin.

Tässä siivu tuosta finaalitappion katkerasta kalkista minun kirjoittamanani eräältä (KKK:n) keskustelufoorumilta:

Joo, tosiaan. Oltiin jo 3-0 johdossa tuossa finaalipelissä kunnes vastustajan takaa-ajo alkoi. Heidän ensimmäinen maalinsa oli etenkin merkillepantava. Tuomarilta oli ottelu jo ennen kavennusmaaliakin karannut ihan täysin käpälästä ja siellä annettiin jo rankkareita paikon paikosta… Ei muistanut enää itsekään kumpaa piti hyvittää kun vihelteli mitä sattuu. Noh, nää on aina tulkinnanvaraisia juttuja. Mutta siinä ei ole mitään tulkinnanvaraa että jos pilli soi niin peli on poikki.

Homma meni nimittäin niin että meidän veskari sai kiekon päähänsä ja tuomari vihelsi pelin poikki. Tuomari teki tässä virheen, sillä vastustajalle aukesi heti perään maalintekotilanne. Säännöissähän sanotaan että jos veskaria osuu päähän, pitää viheltää peli poikki – Paitsi jos vastustajalla on vielä maalintekotilanne.

Peli oli kuitenkin poikki koska pilli soi. Sekunti pillin vihellyksen jälkeen vastustaja teki maalin ja tuomari hyväksyi sen. Näin tuomari teki siis jo toisen virheen. Kävin tietysti kapteenina kysymässä tuomarlta että mitähän vittua sitä on juotu ja/tai syöty?

Tuomari perusteli asiaa sillä että kiekko oli MATKALLA MAALIIN kun hän vihelsi. “En voinut siinä vaiheessa tietää onko kiekko maalissa vai ei. Mutta ainakin matkalla se oli.” – Kyllähän se niin on että mikäli tuomari ei NÄE kiekkoa maalissa eikä voi olla VARMA että kiekko on maalissa niin silloin se ei ole maali. Noh, maaliinhan se meni ja heti vihellyksen jälkeen.

Ja jos tulee mieleen että häviäjät kitisee niin vastustajan pelaajat olivat kyllä ihan samaa mieltä että pilli oli soinut ennenkuin kiekko oli maalissa. Tuomari kuitenkin piti linjansa ja minäkin annoin periksi koska meillä oli vielä 3-1 johto.

Vastustaja kiipesi sitten pikku hiljaa peliin mukaan ja 30sec ennen loppua tasoittivat ottelun. Rankkareissa saivat yhden sisään ja me emme saaneet yhtään.

Vituttaa niin ettei veri kierrä.

Nooh, se on sellaista. Ens kerralla jos tulee tuollainen tilanne niin en päästä joukkuettani jäälle jos tuomari ei peru tuollaista paskaa. Niin, ja Hiltunen on vielä ihan HYVÄ tuomari tuohon spedeen verrattuna. Ja mitä vitun itkemistä tämä on? Se on faktat tiskiin ja that’s it. Asia loppuunkäsitelty.

Stadi HC:n kanssa kausi alkaa helvetin kovalla joukkueella ensi viikon sunnuntaina HC Reinojen helvetin kovaa joukkuetta vastaan. Toivottavasti saadaan paras miehitys jalkeille, terveinä ja valmiina murskaamaan vastustajan. Olisi elintärkeää päästä heti voittoihin kiinni ja jatkaa siitä eteenpäin. Ainakin 5 ensimmäistä vastustajaa tulee olemaan kovia mittareita, joten onneksi meillä on juuri tälle kaudelle kova nippu jätkiä.

Lisäksi NHL 10 -organisaatiollamme – joka on nyt nimetty “Sudden Death” – alkaa 16 joukkueen Ea Sports Hockey League Finnish Cup -turnaus, tai pikemminkin liiga. Meillä on kolme joukkuetta josta keskimmäisessä meikäläinen puolustelee. Hauskaa ajanvietettä hyvässä porukassa luvassa siis silläkin rintamalla. Viime kaudella tuli mätettyä yli 1000 Online Team Play (OTP) -matsia. Tälläkin kaudella on jo yli 100 kasassa, ja pelikin alkaa sujua. EA on parantanut aika mukavasti viime kaudesta juurikin näitä OTP -juttuja. Tässä joukkueemme statistiikkaa EA:n palvelusta. Ja tässä linkki EASHL FC -saitille.

Tässäpä päivitystä tällä erää. Nyt lähden Nordenskjöldinkadulle katsomaan kun HIFK vetää Jokereita turpaan niin että tukka lähtee.

Väliviikko

Tjoo, päätin sitten ihan omalla luvalla ottaa tähän väliin viikon jolloin ei tehdä muuta urheilua kuin yks jäävuoro huomenna kahdeksalta. Tässä kun on duunista päivystäjänä niin ei paljoa pysty muuta edes suunnittelemaan. Sain eilen päivän aikana vietyä kuitenkin fillarin huoltoon, ja tämän viikon aikana sen luvattiin valmistuvan. Se täytyy ajaa kotiin, eli sen verran on urheilua kuitenkin luvassa.

Niin, tosiaan. Uusi pyörä heti huollossa. Siinä oli käynyt asentajalla kiireessä pieni moka. Oli jäänyt toinen poljin löysälle ja huomasin asian vasta kun poljin lonksahti irti. Aika huolella se oli kaivanut tuon kuvassa näykvän “kierrepesän” ihan sileäksi. Ei ainuttakaan kierrettä jäljellä. Vaihtavat tietenkin molemmat kammet takuuseen. Taas kerran on muuten kuva tarkentunut ihan väärään paikkaan

Pientä rekyyliä havaittavissa

Keskiviikon punttisali meni ihan hienosti. Etenkin siihen nähden että en ollut taas vähään aikaan salilla käynyt. Rauta rutisi ja sain vedettyä ohjelman ihan suunnitellusti läpi. Lievää heikotusta oli salitreenin jälkeen havaittavissa, joka varmaankin johtui pienestä flunssasta joka oli päällä. Nenä ihan tukossa ja korvatkin “rapsahtelee”.

Torstaina oli tosiaan tarkoitus käydä futaamassa ja siitä sitten lätkätreeneihin, vaan kuinkas kävikään. Olin menossa syömään tuohon firman alakerrassa sijaitsevaan Fazer Amica “Pelkokerroin” -ruokalaan, jossa jälleen kerran oli tarjolla ihan käsittämätöntä paskaa. Olen vissiin muistaakseni aiemminkin kiroillut tänne kuinka huonolaatuista “ruokaa” tuolla tarjotaan. Jälleen kerran sai todeta valikoiman koostuvan harmaista prinssinakeista ja “liha”pullista… Ei jumalauta, niilläkö pitäisi elää? Käsittämätöntä… Otin kuitenkin muutamat lautaselleni ja kiukkua ja raivoa pihisten menin pöytään niitä ruokailemaan.

Pöydässä iski joku pahuksen paniikki tai ahdistus tai en tiedä mikälie, mutta vitutti edelleen tuo sapuskan “laatu” aivan helvetisti ja samalla alkoi huimata ja tuli kiusallisen paha olo. Syöminen jäi kesken (hyvä) ja suuntasin takaisin konttorille. Olo ei meinannut oikein millään helpottaa… En muista että olisi vielä ikinä ollut niin huono ja paha olo. Ja kun helpotusta ei näkynyt eikä kuulunut, päätin käydä lääkärissä. Tapiolan Medicityssä ystävällinen tohtori mittasi verenpaineeksi 180/110 joka oli ns. hieman koholla.

Otettiin vielä verikoe ja saun rauhoittavan napin. Lepäsin siinä jonkinaikaa ja elämä palasi. Verikokeistakaan ei löytynyt mitään, mutta lääkäri suositteli lepäämään loppuviikon. Ja näin teinkin. Eli viime viikolta ei sitten kertynyt kuin aerobinen ja sali. Parempi kuitenkin kuin ei mitään. Ja lepokin tuli kyllä tarpeeseen.

Käytiin lauantaina poikien kanssa Suomenlinnassa kävelemässä ja tutkimassa linnoituksia. Erittäin terapeuttista ja rentouttavaa. Siihen päälle päivällinen Jatkoajan kiekkojuttujen tiimoilta ja Inkooseen mökille saunomaan. Päivän kruunasi vielä anopilta saatu Sirdalud, joka vapautti tuon ~4-5v kipeänä olleen yläselän edes yhdeksi yöksi. Aamulla oli kuin uusi mies, mutta kyllä se iltapäivää kohden oli jo hirttänyt takaisin kiinni. Sunnuntain loppupäivän tuhlasin kotosalla leffoja katsellen ja rentoutuen.

Tänään vielä rennosti töitä ja illalla kävelylenkki, mutta huomenna taas jo salille. Huomenna illalla pääsee futaamaankin. Keskiviikko levätään ja torstaina kesäjäät. Perjantaina salille ja viikonloppu vapaa, paitsi ehkä joku rasvanpolttolenkki kyllä kelpais…

Ainiin, ajattelin ostaa fillarin. Siitä lisää myöhemmin.

Aina sattuu kun tapahtuu

… Ja vaikkei tapahtuiskaan niin sattuu. Ja pahasti. Ihan normaalisti.

AS Team – KKK    5 – 4

0+0 (0 pim) (5 tikkiä)

No näinhän siinä kävi että ottelun puolivälin tienoilla sain mailan tai kiekon ylähuuleeni. Yritin peittää vastustajan laukausta kaikin mahdollisin keinoin. Oma maila jäähän koko matkalta poikittain (joka tietysti edellyttää käden rajatun pituuden vuoksi sitä että pää laskeutuu sinne ns. sihteeritason korkeudelle. Vastustaja siitä sitten päätti siipaista kiekkoa kuitenkin “lävitseni”. Olin sijoittunut b-pisteiden väliin, aika tarkkaan keskelle puolustusaluettamme, selkä omaan maaliin päin ja itse kiekon ja maalin välissä. En tiedä kimposiko kiekko omasta mailastani, suoraan vastustajan mailasta vai oliko peräti vastustajan maila joka survaisi ylähuulistoon.

Isku oli kuitenkin niin terävä ja hammaskorkeuden yläpuolella joten oma arvioni on vastustajan maila. Yhtään tietysti ketään muuta kuin itseäni syyttäen. Teko ei todellakaan missään tapauksessa ollut tahallinen, se on päivänselvää. AS Teamin ukot alkaa olla jo puolituttuja kun niin monta kertaa yhdessä tahkottu. Heidän kanssaan ei mielestäni ole ikinä ollut mitään kurinpidollisia ongelmia. Isännät jopa ystävällisesti näyttivät minulle lähimmän jääpussin sekä opastivat paikalliselle terveysasemalle.

Onneksi apu oli lähellä, noin 400m kävelymatkan päässä ja ehdin paikalle vielä JUST ennen aseman aukeamista. Pääsinkin ensimmäisenä toimenpiteeseen ja lääkäri ompeli ulkopuolelle 2 tikkiä. Sisäpuolelle tuo haava vaati 3 tikkiä. Lisäksi antibiottikuuri ja sen verran tuli verta luovutettua taas kerran että veti vähän olon heikoksi. Poissaoloa kertynee urheilun parista ainakin viikonlopun ja maanantain verran, tiistaina voi EHKÄ miettiä jos menis iltajäille Konalaan… Toisaalta, sinne on aina ehjiäkin tulijoita joten taidan luovuttaa paikkani suosiolla jollekin. Torstai-illan “Red Wings – SHC” voisi olla sitten seuraava urheiluhetki johon osallistun.

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI…

Katsokaapas mitä ostin (jo pari viikkoa sitten) tämän linkin takaa. Olin kertaalleen jo viime viikolla laittamassa sitä kypärääni kiinni mutten kotikonstein oikein onnistunut. Vähän huonot välineet ja ruuvivalikoimat. Laitoin sitten visiirin takaisin ja ajattelin että “no kyllähän sen ehtii jossain välissä sit laittamaan”… Tämänaamuinen olisi ollut tuon kanssa pelkkä pamaus vaan.

Katsokaa nyt vielä tämäkin: Kuva. Se todellakin on olemassa. Miksei se ole kypärässä kiinni? Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Mitkä ovat huomiset lottonumerot? …Kelatkaa kuinka pienestä asiat ovat joskus kiinni… Vähän harmittaa, mut ei oo pitkä matka vitutukseenkaan. Nyt taidan lähteä käymään apteekissa hakemassa sen antibiottikuurin ja muutaman lavan kaljaa.

Vittu että muuten on kipeä tuo kun puudutus pikkuhiljaa poistuu… Saatana.

Kaikenlaista

Eli kovasti on ollut taas puuhaa ja häsää tässä ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittämään. Olen kuitenkin hoitanut urheilut kunnialla ja ehtinyt taas kaikenlaista. Perjantainahan tosiaan pelattiin HC Rajan kanssa tiukka jatkosarjavääntö Paloheinässä. Rajan raportti ottelusta tässä. Melko puolueettomasti pojat siinä kirjoittelee.

HC Raja – Sonera 3 – 4

0+0 (0 pim)

Itsellä oli hyvä tilanne kasvattaa maalisaldoa jälleen kerran. Tasan samaan maaliin vielä mihin syntyi kauden avausosuma. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään tällä kertaa vaan hieno ohjaukseni ensimmäisessä vaihdossa kilahti tolppaan. Myöhemmin olikin sitten vähän hiljaisempaa. Voitettiin ottelu kuitenkin, kuten tapoihin kuuluu (11. voitto putkeen). Merkillepantavaa ottelussa oli lisäksi se ettei tällä kertaa otteluun päässyt valitettavasti paikalle yhtään varsinaisia tähtipelaajiamme. Oli siis hyvä päivä nostaa uusia kavereita tuohon kastiin. Harmi että oma kunto oli ihan kateissa jostain syystä koko viime viikon.

Lisäksi erityismainintana täytyy todeta tästä ottelusta vastustaja #7:n ihmeellinen tempaus ottelun loppuvaiheilla. Tätä faktaa ei tosin tiedä kukaan muu tässä maailmassa kuin minä ja tuo #7, koska peli oli jo muualla; Pelasin ottelun loppupuolella pakkina muutaman vaihdon ja olin siinä omalla kenttäpuoliskolla “pitämässä kyttää”, kun peli pyöri vastustajan päädyssä. Tämä kyttääjä ei kuitenkaan saanut kiekkoa missään vaiheessa ja ilmeisesti turhautui siihen että vielä on yks perskärpänenkin kokoajan iholla. En tiedä katsoiko hän sopivan hetken ettei tuomarit näe vai mitä, mutta yhtäkkiä tuli vain päin ja veti suoraan kyynärpäällä meikäläistä leukaan. Vähän siinä näkyi tähtiä silmissä ja koitin asiallisesti kysyä että “oliko hänen aamupuuroonsa lurittamani virtsa jotenkin virheellistä tai huonolaatuista?” sekä muistin kiittää eväsleivistä.

Paremman vastauksen olisin saanut hallin pihalla yksinään pakkasessa nököttävältä lumikolalta. Vastustajan “mies” vaan mutisi jotain, jota en joko kuullut tai tärskyn ansiosta ymmärtänyt. Kiitos kuitenkin vuorokauden päänsärystä. Ens kerralla pyydät kyllä luvan ensin ja tuot ainakin kukkia.

Mini-Kallio ja HIFK – Blues

Lauantaipäivä käynnistettiin Stadi HC:n #3:n kanssa mini-Kallionkierroksella. Käytiin Kallion Seurahuoneella 2,50e tuopeilla ja Hakaniemen Chicosissa burgerilla. Lista oli vaihtunut, hinnat nousseet ja burgerit pienentyneet. Pah. Noh. Nälkä lähti kuitenkin ja kammettiin takaisin Seurahuoneelle. Siitä sitten asiallisesti HIFK:n kotipeliin Bluesia vastaan ja helvetin hyvään tunnelmaan. Hallissa oli väkeä oikein urakalla ja HIFK esitti myös parastaan. Harmi ettei näin myöhäiset onnistumiset enää sarjasijoitusta paranna. Mutta näillä näytöillä ja nousujohteisilla peliesityksillä ei tule olemaan Playoffeissa mitään hätää.

Shootout

Lauantai-ilta jatkui hallilta suoraan kotia kohti. Matkalle tosin mahtuu väkisinkin erään tuttavan BIljardisali. Paikalta löytyy myös pokeripöydät ja lounge. Lisäksi Guinnessia hanasta. Saattaa olla että täällä voisi käydä useamminkin. Tsekatkaa ihmeessä jos satutte seudulle. Saunatilatkin löytyy… Täällä voisi itseasiassa järjestää helpostikin jonkin lätkäjengin saunaillan.

Ajattelin KKK:n porukkaa huokutella tuonne nyt keväällä ja Stadi HC:n kanssa viimeistään alkusyksystä. Ensin mainittu tosin ei ole kovinkaan yhteisöllinen porukka, kun taas jälkimmäistä saa kammeta välillä rautakangella toisistaan irti – Jotkut jengit vaan ovat luonteeltaan kuntoilupaikkoja ja jotkut taas yhtä suurta (ja hyvää) perhettä.

Sunnuntai menikin siten hyvin rauhallisissa merkeissä kotona lepuutellen. Sunnuntailta ei itseasiassa ole mitään erityismainintaa, paitsi illalla pelattu Stadi HC:n ja Iltalehden välinen kiekko-ottelu.

Iltalehti  – Stadi HC 4 – 4

0+0 (0 pim)

Läsnä mutten paikalla. Tai ainakin 2 erää meni ihan varjojen mailla. Jo ennestään tosi heikko luistelufiilis (joka oli siis ollut koko viikon punttina jaloissa) ei kyllä parantunut yhtään lauantaina nautittujen alkoholiannosten myötä. Välillä pystyi pelaamaankin, mutta mistään varsinaisesta luistelusta  ei ollut tietoakaan. Suuta kuivasi koko ajan kuin korkkimattoa saharan hiekalla ja hengästyminen oli vähintään jatkuvaa. Jalat eivät toimineet yhtään ja kuin ihmeen kaupalla sain parissa tilanteessa toimitettua kiekkoa omillekin.

Kaivoimme, revimme, raastoimme tasurin kuitenkin. Kovasti puhallettiin jäähyjä puolin ja toisin ja peli oli muutenkin tosi rikkonaista. Meillä oli vissiin puolet joukkueesta krapulassa joten ihan hyvä “torjuntavoitto” sieltä Barona Areenalta lopulta saatiin.

Hauska yksityiskohta ottelusta oli, kun Iltalehden #13 taklasi ottelun alkupuolella meikäläisen kunnon ilmalentoon; Etenin kiekon kanssa keskialueelta määrätietoisesti kohti vastustajan maalia. Juuri kun olin heittämässä kynät sivulle vastustajan pakin kohdalla niin hän ei luistellutkaan samaan suuntaan, vaan torppasi vastapalloon meikäläistä. Onneksi kuitenkin niin pehmeästi että vaan “pyörähdin” siitä lonkan yli ja laskeuduin tasaisesti. Vastustaja oli täysin eri mieltä tuomareiden kanssa 2min tuomiosta ja päätti valittaa siitä kova-äänisesti vielä jäähypenkiltä. Vasta 10min lisäjäähyn jälkeen hän hiljeni ja oli ilmeisesti tyytyväinen. Tuomareiden olisi kannattanut antaa heti se 2+10 eikä suotta pelleillä kyltymättömän jäähymiehen kustannuksella

Henkilökohtaisesti kolmannessa erässä tapahtui jokin kummallinen “aukeaminen”. Koko viikon kestänyt voimaton ja löysä luistelukunto löytyi kuin salamaniskusta. En tiedä mikä mieheen meni mutta yhtäkkiä vaan alkoi kulkea. Suuta ei enää kuivannut niin helvetisti, jalat eivät väsyneet kolmesta potkusta ja henki kulki kuin japanialainen luotijuna. Ottelu kuitenkin ehti loppua kesken, mutta fiilis jäi päälle…

Paluu arkeen

Läksin Baronalta siinä 22:00 jälkeen ajelemaan kotiinpäin. Löysin itseni tosin jo 6:45 uudestaan Baronalta ja KKK:n aamujäiltä. Eilisen hyvä ja irtonainen fiilis oli läsnä heti aamusta. Vaikken ehtinyt paljoa nukkumaankaan niin kunto oli edelliseen viikkoon verrattuna kuin eri planeetalta. Täytyy tosin myöntää että kotona käydessä tuli hatarien unien lisäksi vedettyä paketillinen sitä Wilhelmiä. Nyt on kyllä jo niin väkevät todisteet sen aineen tehokkuudesta ja välittömistä vaikutuksista kiekkoilukuntoon ettei niitä pysty kiistämään.

Pari hienoa syöttöä, muutama nätti maalipaikkakin ja raikasta irtonaista luistelua koko aamun. Hyvät fiilikset jäi ja täytyy katsoa millainen luistelukunto tänään on, kun menen illalla Viikinkien vuorolle Konalaan höntsäilemään. Pienessä kaukalossa saa huono luistelija vähän anteeksi, mutta hyvää luistelijaa se palkitsee entisestään.

Tälle viikolle mahtuu vielä 3 matsia ja yhdet treenit, joten nyt on parasta olla iskussa. Huomenna pääsee vetämään löysät verryttelyt kotosalla ja lepäilemään. Torstaina on Pirkkolassa Soneran viimeinen jatkosarjapeli Blue 1:n kanssa. Perjantaina lupasin mennä KKK:n avuksi Keravalle pelaamaan AS Teamia vastaan. Lauantaina Stadi HC kohtaa kotihallissaan IHK Gringot ja viikon kruunaa Stadi HC:n normaalit treenit Malmilla.

Palataan näihin sitä mukaa kun saan suoritteita kasaan ko. tapahtumista. Pitäis perkele sykemittariin hakea uusi lähetinvyö kun edellinen on hävinnyt. En ole taas aikoihin kerännyt Polarilla dataa mistään. Ei oikein huvita kuntofillariakaan pahemmin polkea kun ei ole syketietoa – Vittu mitä pelleilyä